Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pentuaika

Chebun pentuaika

 

Pennun valinta ja kasvatus

Hakiessani pentua kasvattajalta, ei minulla ollut muuta selvää valintakriteeriä kuin sukupuoli ja terveys. Tarkistin myös ne seikat mitä SKL:n pennunhankintaohjeissa on suositeltu tarkistamaan. Kaikki vaikutti olevan kunnossa vaikka kasvattajalla ei kennelnimeä ollutkaan. Sukusiitosprosenttikin jäi selvästi alle suositellun ylärajan. Kaikki pennut, yhtä jalkansa satuttanutta lukuunottamatta olivat terveitä ja niillä olikin eläinlääkärin todistus. Lähes kaksi tuntia seurailin pentujen touhuja ja lopulta valitsin niistä kaikkein sosiaalisimman yksilön. Tai pikemminkin pentu valitsi minut, koska muiden pentujen leikkiessä keskenään, tämä tuli luokseni ja pyrki syliin.

Chebu tottui uuteen kotiin nopeasti (video). Pari ensimmäistä tuntia kului huoneita kierrellessä ja uusia hajuja haistellessa. Sitten iltapäiväunien jälkeen alkoi leikkiminen, sekä uusien esineiden ja huonekalujen tutkiminen, milläs muullakaan kuin hampailla. Teräviltä naskalihampailta ei säästynyt mikään mihin poika vain ylettyi. Aineellista vahinkoa ei tullut kuitenkaan muuta, kuin lohjennut lattialista ja poikki purtu puhelimen laturin johto.

Luonteeltaan pentu oli vilkas, jopa sitä luokkaa, että epäilin sillä olevan koirien ADHD ;). Vilkkaus oli sitä luokkaa, ettei pentua voinut jättää vahtimatta kymmentä sekuntia kauempaa. Kun siltä sai kengän pois suusta, oli se jo samantien retuuttamassa tyynyä tms. Kiehisten vuoleminen takkaan tuntui kiinnostavan viriiliä koiranalkua erityisesti, samaten polttopuut jotka olivat takan vieressä. Lukemattomat olivat ne klapit ja kiehiset, jotka pentu kuljetti omaan sänkyynsä järsittäväksi.

Sisäsiisteyden opettaminen oli melko helppoa, koska asuin tuolloin rivitalossa Kuhmon maaseudulla. Aina kun aavistin, että pennun on päästävä tarpeilleen, vein sen nopeasti ulos ja metsän laitaan. Sisäsiisteyden opettamiseen kului aikaa kaksi ja puoli viikkoa. Sen jälkeen ei sattunut enää kuin pari leikin tiimellyksessä päässyttä lirausta. Sisälle tehdyt pissat imeytin sanomalehteen ja pesin lattian sen jälkeen huolellisesti, ettei haju houkuttaisi lirauttamaan uudelleen samaan paikkaan. Vahingoista en torunut pentua vaan siivosin lätäkön vähin äänin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Cheburashka ja Chebu

 

Kehitys pennusta metsästäjäksi

Metsästysmaastoihin tutustuminen alkoi Chebun ollessa noin 11 viikon ikäinen ja totuttua jollain lailla kaulapantaan sekä taluttimeen. Aluksi retket ulottuivat läheisen heinäpellon laitaan, jonne on matkaa noin 300 metriä. Vähitellen reissut pitenivät ja uusien hajujen maailma avartui. Pelottaviakin hajuja tuli joskus vastaan, jolloin Chebu ei suostunut jatkamaan matkaa vaan hakeutui tiukasti jalkojeni juureen tai alkoi hyppiä vasten, kuin haluten estää etenemisen. Myöhemmin selvisi, että alueella oli liikuskellut ilves. Voi olla, että myös vieraiden koirien tai kettujen jättämät hajumerkit pelottivat. Myös vieraiden koirien haukku pelotti ja välillä se tuntuikin olevan pelottavin asia pennun maailmassa.

Onneksi oli mahdollisuus koiran elämän tärkeimmän ajanjakson - sosiaalistumisajan - aikana päästä oleskelemaan vilkkaammassa paikassa, kuin mitä tämä metsän keskellä sijaitseva maalaiskylä on. Chebu sai uusia kokemuksia vieraista ihmisistä ja toisista koirista. Muutaman kerran kävimme ostoskeskuksen edustalla ottamassa tuntumaa ihmisvilinään. Myös sikäläisen koirayhdistyksen treeneissä Chebu, samaten kuin minäkin, pääsimme tutustumaan uusiin koirayksilöihin ja rotuihin. Sosiaalistamisen tulokset näkyvät nyt, ja ehkä turhankin voimakkaasti.

Ampumaradalla vierailimme kolme kertaa, jolloin ilokseni huomasin, ettei Chebua pauke pelottanut. Pyrin antamaan makupalan aina välittömästi laukauksen kuulumisen jälkeen.

Metsästyskoulutuksen olen hoitanut siten, että olen mennyt Chebun kanssa läheiselle pellolle tai sen laitaan, toisinaan myös metsään ja laskenut koiruuden irti. Olen ollut paikoillani niin kauan, että Chebu on kerennyt tehdä useita tutkimusretkiä. Yleensä paikallaan olot ovat olleet 20-30 minuutin mittaisia. Sitten on ehkä siirrytty toiseen paikkaan ja taas odottelua. Ensimmäisillä kerroilla Chebu ei mennyt 50 metriä kauemmas minusta, mutta vähitellen tutkimusretket pidentyivät.

 

Ensimmäiset jänisajot

Varsinaiset metsästystouhut Chebu aloitti 4 kuukauden ja 6 päivän ikäisenä. Tuolloin ohjasin pojan jäniksen yöjäljelle, jota seuraten ylösotto tapahtui 5 minuutin kuluttua. Tiheää haukkua alkoi tulla keuhkoja säästelemättä ja ihmettelin äänen laatua tuon ikäiselle pennulle. Ajoa kesti alkuihmettelyjen jälkeen keskeytyksettä noin 10 minuutin ajan. Jänis oli juossut tielle josta otin pennun kiinni ettei sattuisi vahinkoja. Loppupäivän aikana minulla oli vaikeuksia saada suuta kiinni, koska suupielet pyrkivät väkisin vetäytymään kohti korvia! =D

Ensimmäisen talven aikana jänisajoja oli useita, mutta niiden kestot olivat yleensä alle 30 minuuttia. Jänispaistia emme ensimmäisenä talvena saaneet, vaikka lähellä se oli pari kertaa.

Ensimmäisen jäniksensä Chebu saalisti 20.9.2010, päivälleen vuotta myöhemmin kun oli luokseni muuttanut. Tuota jänistä ei ammuttu vaan Chebu otti sen kiinni! Tapaukselle löytyy silminnäkijä, jonka kertoman mukaan jänis oli jäänyt juromaan ojan penkalle josta koiruus oli sen napannut. Sen jälkeen Chebun oli tietenkin piilotettava saaliinsa ojan pohjalle. =D

Toisen jäniksen vuoro oli seuraavana päivänä. Tuolloin ampumani laukaus päätti jäniksen pakomatkan 58 minuutin pituisen ja melko laadukkaan ajon jälkeen. Tässä video Chebun saapumisesta kaadolle.


©2017 Pentuaika | Venäjänajokoira Chebun seikkailut - suntuubi.com